Paten päivä ja road trip

Super ihana mahtava viikonloppu takana paten päivineen ja road trippeineen! Paten päivänä oli ehkä hieman enemmän ihmisiä liikenteessä
kuin normaalissa perinteisessä Tampereen kennelissä! Itse myöhästyin paten päivän paraatista, koska odotin ihanaa rakasta matkalaista saapuvaksi Suomesta. Kun hän saapui lähdimme yhdessä etsimään muita ystäviä jotka olivat jo villinä Dublinin keskustassa. Paten päivähän siis aloitettiin hyvissä ajoin ja aamupalana toimi kahvi sekä viski! Olipahan outoa olla “yökerhossa” kolmelta päivällä. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja kukaan ei hukannut tavaroitaan.

12722605_916530441800508_1738374716_o

Paten päivän jälkeen vuokrasimme vieraani kanssa auton ja suuntasimme road tripille. Lähtö vähän myöhästyi ja jouduimme leikkaamaan ensimmäisen päivän suunnitelmia, mutta yhdessä olo sekä seikkailu olivat tämän retken tärkeimpiä tavoitteita ei niinkään perille pääsy. (tosin olisi ollut ihan kiva käydä cliffs of moherissa, mutta kartanlukija oli vähän hukassa ja tajusi vasta seuraavana päivänä että perkele ajettiin siitä ohi…Minä en ainakaan myönnä olleeni kartan lukija 😉 ) Matkalla toiselle puolelle Irlantia ehdimme pysähtymään Athlone nimisessä kauniissa kaupungissa.

Athole

Oikeasti tuo oli joku ihme suojeltu puisto.

Vain irlannissa.

Ensimmäinen yö vietettiin telttaillen Galwayn lähellä. Taivan oli kaunis yöllä, mutta aamulla tuli huomattua karu todellisuus kuinka paljon meri puskee roskaa rannikolle. Tämä ranta oli hieman sivummalla, jota ei tarvitse “talviaikaan” pitää kunnossa. Yö meni oikein mukavasti mitä nyt aamulla paskan haju selittyi aidan takana seisovilla lehmillä. Harvoin ollaan muuten pakattu kimpsujamme noin nopeasti ja jatkaneet matkaa.

Lehmiä

Parkmore

Seuraavana pysähdyspaikkanamme oli Galwayn kaupunki, joka osoittautui aika hippi paikaksi jos niin voi sanoa. En ollut ainoa ihminen jolla oli rastat ja minua ei tuijotettu! Jei! Kaunis kaupunki ja erittäin mukava ilmapiiri. Aivan erilainen verrattavissa Dubliniin. Toki Dublin on paljon paljon isompi ja jo meidän yliopistossa on sama määrä opiskelijoita kuin Galwayn kaupungissa itsessään.

Graffiteja

Päädyssä oli aika komea lootus.

Ihan pieni katetdraali

Galwayn jälkeen lähdimme ajamaan kohti Connemaran kansallipuistoa. Tällä matkalla luonto muuttui totaalisesti ja oma mielikuvani muuttui Irlannista ehkä hieman kauniimmaksi ja mukavemmaksi. Tosin Connemaran lampaat ei ollut kyllä ystäviä. Mieleen tulivat Suomen lapin porot jotka jolkottelevat samalla tavalla keskellä tietä. Huuhdahdinkin ensimmäisen lampaan kohdalla (jonka meinasimme listiä ajamalla sen päällä) VARO PORO! PORO!

Pakkohan sinne oli kiivetä

Kielletty kukkula

Ihme tyyppejä

Saatanan lampaat

12874377_916556471797905_1320253460_o                                    12894328_916556491797903_612155014_o

Mikään valokuva ei voi antaa etua näille maisemille. Kukkuloita kukkuloiden perään, karua kivikkoa ja hetken päästä vihreää sekä merta silmän kantamattomiin. Connemaran kiertämisen jälkeen kävimme kirjautumassa B&B taloomme, jonka jälkeen suunnistimme auringonlaskuun ja clifden kaupunkiin syömään illallista. Katsoimme auringonlaskua merenpohjassa jossa oli liikennemerkkejä.. Maakravulle käsittämätön asia että merenpohjassa kulkee tie saareen, josta pääsee ainoastaan kaksi kertaa vuorokaudessa pois AUTOLLA!

Aivan käsittämätöntä

Auto ja merenpohjaa

hyvä illallinen sekä uni erittäin leveässä sängyssä ja erittäin rakkaassa kainalossa tuli kyllä tarpeeseen näin puolessa välissä vaihto-opiskelujani, mutta kuuma pitkä suihku tuli myös yhtä tarpeeseen. Täällä kampuksella ei nimittäin tuo vedenpaine ole ihan parhainta ja kuuma suihkukin on vain tuurin kauppaa. Aamulla suuntasimme erittäin maistuvalle aamupalalle ja lähdimme suunnistamaan kohti Dublinia sen suurempia suunnittelematta reittiämme tai pysähdyspaikkojamme.

 

 

 

Toi lehmä vaan jakso tuijottaa mua

Lehmä kauniissa maisemissa

Rantatiellä lehmien seassa

Kirjoittaja itse ihailemassa maisemia

Vanhan linnan vartiotorni

 

 

 

 

 

Extempore matkailun parhaimpia puolia ovat ettei ikinä tiedä mitä edestään löytää. Samalla se voi kyllä olla erittäin huono ja stressaava asia, mutta eipähän tarvitse stressata toteutumattomista suunnitelmista, kuten tuo aikaisempi kartanlukijan moka. Löysimme aivan ihanan (helvetin huonosti restauroidun) vanhan Aughnanure (Achadh na nlubhar) Linnan vuodelta n.1500. Linnan ympärillä sijaitsi ihan oikeasti vallihauta ja siellä oli myös joen penkereellä oma satama! Linna on suunniteltu erittäin hyvin puolustettavaksi niin muurien sisältä kuin linnan sisältä. Vietimme linnan tai no tornitalon pihapiirissä kauan aikaa tutkiskellen ja lukien paikan hirstoriaa.

Tai oikeastihan tuo on tornitalo

Linna

 

En oikein usko että tämä tila on ihan tällaisenaan ollut..

Linnan pääsali ja narri naurattajan pallillaan

Lopuksi vielä ajelimme pikkuteitä Athenry nimiseen paikkaan, joka osoittautuikin oikein kivaksi perinteikkääksi kaupungiksi.

 

 

 

 

Kylmää kyytiä joella

Noniin herranjumala sitä ollaan puolessavälissä ja “midtermit” ollaan lusittu! Eli siis opintojakson puolenvälin kokeet. Itselläni ei onneksi ollut yhtäkään koetta, mutta muutama essee piti kirjoittaa. Itselläni töiden palautukset on loppupuolella opintojaksoa. Aika pelottava tunne että ollaan jo puolivälissä. Pitää pistää hihat heilumaan jotta saadaan opintopisteitä kasaan!

Kuten jo aikaisemmin kerroin että liityin UCD Canoe Clubiin. Kaksi kertaa viikossa harjoitellaan lämpimässä altaassa ja kerran viikossa on retki joelle. Ensimmäinen jokireissuni oli todella kauniissa maisemissa Boyne nimisellä joella. Joki sijaitsee Meath nimisessä maakunnassa joka on hyvin tunnettu argeolokisista löydöistään. Tämä oli siis elämäni ensimmäinen kerta kun olin kajakin selässä oikeassa liikkuvassa vedessä! Ensimmäinen ajatukseni oli etten tule ikinä selviämään  tästä päivästä ja tulen kaatumaan niin monen monta kertaa. En saanut minkäänlaista tuntumaa yläjuoksuun meloessa ja kauhu valtasi kehoni. Reissu ei alkanut helpoimmalla tavalla vaan heti ensimmäisenä piti laskea vuolaasta virrasta alas ja seviytyä vielä rauhallisen veden paikkaan “ediin”. Ilokseni voin kuitenkin sanoa etten kaatunut kertaakaan! Pieniä ongelmia oli ja kädet oli kipeät kajakin kyljen hakkaamisesta, mutta muuten reissu oli mitä mahtavin. Täytyy vielä erikseen mainita että meistä alottelijoita pidettiin kyllä erityisen hyvää huolta.

Cheers to Steven Mulrooney

Hurahdinpa niin paljon kajakkikerhoon että ilmoittauduin heidän vuosijuhlaan joka oli viimeviikonloppuna. Vuosijuhla sijaitsi taas kerran kauniissa maisemissa. Itseasiassa tämä alue alkaa tulla jo hyvinkin tutuksi minulle nimittäin Wiclow tai noh glendalaugh. Ajatuksenani oli että vietetään kiva päivä maakrapuina ja sitten hypitään lopuksi vähän kalliolta. Todellisuus ei tietenkään vastannut ajatuksiani. Oikeasti vietettiin kolmisentuntia joella sekä joessa harjoittelemassa jokiturvallisuutta. Oikeasti jokikoulutuksen paikalla kuuluisi olla jokiralli, mutta vesiraja oli senverran matalalla jotta kisaa ei voitu pitää. Tämä tiesi tietenkin enemmän tekemistä minulle, koska en millään tasolla olisi voinut osallistua tuohon ralliin. Anyways harjoittelimme mm. laskeutumaan köydellä sekä pelastamaan ihmistä vedestä, Uimaan joessa (joka nyt on Suomalaisesse aika tuttua hommaa. Itselleni muistuivat mieleen kesän uistinten metsästysreissut läheisistä joista.) Heittämään köysiä ja tekemään erilaisia solmuja.

Jokireissun jälkeen suuntasimme mökille joka oli aivan mahtavassa paikassa keskellä Glendalaughia. Mökillä sitten valmistauduimme illan ehkä rankinpaan koettelemukseen eli teeman mukaisesti juhlistamaan clubia ja syömään kolmen ruokalajin illallinen. Ilta venyi ties kuinka pitkäksi, mutta hauskaa ainakin oli ja olipahan todella mukava päästä edes yhdeksi yöksi pois Dublinista sekä tästä ihmisten täyttämästä asuntolasta jossa asun..

 

Mökin etupihaa

Mökin takapihaa

 

Cheers to Conor Atkinson

Cheers to Conor Atkinson

12829084_1092695517418146_6159466596276908629_o 905668_1092695520751479_7953990164943259318_o

Täydellinen “sit rock”. Itse allekirjoittanutkin siellä sieluaan hoitaa kauniilla maisemalla. Cheers to Naddy Jones

Hyppy tuntemattomaan. Itse olen rivissä toinen oikealta. Cheers to Rory O´Connor

Lisää hyppyjä ja kajakointia. Cheers to Andy Jeffers

Kuvia Irlannista

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tässäpä siis kuvia kahdesta eri paikkaa. Wiclow mountains sekä Dublinissa sijaitseva todella kaunis saari nimeltä Howth

Ei kyllä lampaita tullut vastaan..

Varokaa lampaita! Eiku

Veikkaisin että tuosta pääsee jo lampaatkin yli.

Vuorenhuipulta on aina hienot maisemat! Ainakin silloin kun sataa rakeita..

Maisemat kuin postikortista.

Noin muuten ottaen kaikki on maassa hyvin ja kevät alkaa puhkeamaan toden teolla. Puihin alkaa tulla kukkasia ja odotankin innolla että pääsen kuvaamaan Dublinin vuorille kukkivia kirsikkapuita <3 Koulu sujuu erittäin hyvin ja pidän oikein paljon UCD opetusmenetelmistä. Saas nähdä kun pääsen tekemään kokeita, että olenko vielä samaa mieltä 🙂

Kädet ja polvet on aivan mustelmilla, koska pääsin vihdoin ja viimein opettelemaan unelmien harrastusta melontaa! Altaalla ollaan harjoiteltu perustaitoja ja huomenna onkin ihan ensimmäinen jokireissu edessä! Jännittää!

 

Totuttelua

Jahas mistähän sitä nyt sitten alottais? Kirjotus on vähän venähtänyt kun on tapahtunut niin paljon ja samalla ei mitään. Pääkoppa ei vain ole oikein perillä mistään 😀 No mutta käytiin Jamesonin tehtaalla! Kierros oli kattava kertaus viskin valmistuksesta historiallisella höysteellä. Itseäni hieman häiritsi turistimainen lavastuksen maku, mutta viskin maistelu vei harmituksen mennessään.

IMG_8836 IMG_8843 IMG_8851 IMG_8852

Jamesonin tehtaan jälkeen voikin mennä sitten oman asuinkampuksen multi-faith prayer roomiin. Asuinpaikkanihan on siis vanha nunnaluostari kirkkoineen ja kaikkineen! Olen melkein varma että täällä kummittelee 😉

IMG_8832

Viimeviikolla päästiin jo opiskelemaankin ja voi luoja kuinka onnellinen olen kursseistani! Otin tietoisen riskin jo tänne tullessani, etten välttämättä saa haluamiani sosiaalityönkursseja. Toisaalta taas en halunnutkaan. Pientä säätämistä kurssien kanssa oli, mutta kansainvälinen toimisto kaikesta työtaakastaan huolimatta jaksoivat kärsivällisesti auttaa. Siis pääsin kuin pääsinkin haluamilleni kursseille.

Sosiaalityö käytännössä: Teemme pienharjoituksia ja käymme läpi tosielämän skenaarioita. Erittäin hyödyllinen ja hyvä kurssi!

Fundametals of horticulture: Opettelemme käytännössä miten kasvatetaan esimerkitsi tomaatteja. Pääsinkin jo sotkemaan käteni multaan! Ei sinänsä hyödyllinen kurssi sosiaalityölle, mutta todella hyödyllinen minulle itselleni kuin tuleville päättötöilleni. Samaan kastiin menevät plants and people sekä healers and healing kurssit.

Plants and people kurssi antaa minulle suoran yhteyden tuleviin päättötöihini. Luennoitsijan kanssa jo juttelinkin asiasta ja hän on samaa mieltä kanssani, että raskas tie tulee olemaan edessä. Toiveenani olisi tutkia kuinka luonto vaikuttaa ihmisen paranemiseen ja miten sosiaalityöntekijä voi omassa työssään hyödyntää ja toimia yhdessä luonnon sekä asiakkaan kanssa.

Healers and healing kurssi tarjoaa kulttuurista näkemystä kuinka luonto voi parantaa ihmisiä. Näiden lisäksi minulla on kaksi kurssia missä teemme erilaisia retkiä ja yksi sosiologian kurssi. Tiedän että kesällä minun pitää olla Suomessa ja nenä kiinni kirjassa, jotta valmistuisin ajoissa, mutta nämä kurssit ovat mielestäni kyllä riskin ottamisen arvoisia ja varmasti tulen kirjoittamaan ahaa elämyksistäni lisää. On ihana oppia jotain!

IMG_8883

Sijaintina Blackrock on noin neljän kilometrin päässä pääkampukselta. Sinällään hieman raskas matka, mutta pyörällä matkan taittaa kevyesti. Plussia on ehdottomasti enemmän kuin miinuksia. Pääkampuksen lähellä ei oikeastaan ole muutakuin asuinalueita kun taas blackrockissa on omat ostoskeskukset ja kaikki. Sekä merelle on vain 10 minuutin kävely. Meri on huikea! Huolimatta siitä että pääkampuksella on kaikki palvelut tarjolla(kaupat kuntosalit kaikki mahdolliset),mutta siellä on ihan hirvittävästi ihmisiä! Blackrockissa on paljon rauhallisempaa, plus täällä ei ole minkäänlaista vartiointia. Ei edes vartijaa kun taas pääkampuksella poliisit pyörivät vuorokauden ympäri. Suomalaiselle tämä on vähän omituista. Kritiikkinä voisin todeta että Suomessa yliopistojen turvallisuutta tulisi parantaa.

Käytävämme ihmiset ovat hitsautuneet jo tiiviiksi ryhmäksi ja onneksi minäkin löysin muutaman yhtä kahjon kaverin kuin minä. Heistä tulee ehdottomasti ystäviäni! Ainoana varjopuolena tähän astisessa reissussa. Flunssani ei meinaa helpottaa millään. Onneksi tänään minulle tuotiin kaupasta yskänlääkettä ja toivonmukaan olen huomiseen mennessä kunnossa. Huomenna teemme retken glendalaugh nimiseen paikkaan. Kuulemma huikean kaunis paikka!

IMG_8890 IMG_8885

Arvatkaahan mikä on Suomalaisen kuppi?

IMG_8887

PS. tähän asti olen ainoa Suomalainen kampuksella ja ihmisten reaktioista päätelleen harvinainen lintu.

Täsä mä olen!

Täällä sitä nyt sitten ollaan! Huhu! Ei oma pää meinaa tajuta että oikeasti sitähän ollaan Irlannissa!

Kotona Suomessa viimeiset päivät tuli tehokkaasti välteltyä pakkauksen aloittamista ja aika menikin läheisten kanssa olemiseen. Tarantinon uusin elokuva tuli katsastettua sekä eräilemässäkin tuli käytyä. Kaikkea tuli tehtyä vaikka flunssa yltyikin kovaksi ja nosti kuumeen. Siitä saan nyt sitten kärsiä täällä Irlannissa.

Lennot sujuivat hyvin huolimatta flunssasta. Oma kroppani ei kyllä tykkää yhtään lentämisestä ja olenkin nyt aivan poikki, koska eilinen päivä menikin iloisena yllätyksenä ihmisiin tutustumisessa.

Lentokentällä oli vastassa “vastaanotto komitea” harmi vain minä saavuin terminaali ykköseen ja kyseinen komitea (yksi henkilö) seisoskeli kakkos terminaalissa.. Onneksi kuitenkin lentokentällä oli internet ja sain yhteyden oppilaaseen jonka minun oli määrä tavata lentokentällä. Hänen kanssaan saatiin sitten sompailla tänne kampukselle. Sanottakoon että ohjeistukset ja kartat jotka saatiin olivat todella huonoja 😀 Onneksi en ollut yksin liikenteessä. Luulen kyllä että tämä oli UCD:n salaliitto pakottaa uudet oppilaat kommunikoimaan kantaväestön kanssa. He osoittautui oikein auttavaiseksi ja iloiseksi tällä pienellä otannalla. Kadulla kulkijat hymyilevät ja linnut laulavat viimeistä päivää! Tuntuu ihan keväältä 🙂

Kampukselle päästyäni ajattelin soittaa kotiin ja ottaa tirsat. Juuri kun olin saamassa unenpäästä kiinni oveeni koputetaan ja muutama asukas pyytää minua mukaansa kauppaan ja käymään pääkampuksella. Noh tottakai lähdin! Pääkampus oli täynnä erilaisia rakennuksia ja paikkojen löytäminen oli hankalaa, mutta no kysymällä taas päästiin eteenpäin 😀 takaisin tullessa löydettiin heti jo ensimmäinen pubikin jonka tarjonta osoittautui erittäin hyväksi! nam! Takaisin omalla kampuksella saatiin pienimuotoinen tutustumistilaisuuskin käyntiin ja löydettiin jopa hukassa ollut keittiö enää pitää löytää pesutupa.

Sää on perus Irlantilainen sää eli pilvistä ja vettä tihuttelee vähän väliä. Eilinen oli siis siltä saralta onnistunut päivä. Löydettiin pubi, hyvää kaljaa ja saatiin vettä niskaan. Nyt saankin sitten kärsiä tästä flunssasta joka ei tykännyt hyvää ainakaan lentämisestä. Nyt takaisin pehkuihin illalla on lautapelejä ja pizzaa!

Kuvia ei vielä ole, mutta kyllä niitäkin alkaa tippumaan! Olen yllättynyt kuinka paljon blogilla on lukijoita! Kirjoitelkaa palautetta sekä kommentteja niin kykenen kehittymään tässä oudossa asiassa.

12592042_878622568924629_866492070_o

Valinnan vaikeuttaja unettomuutta

Tämänpäivän kysymyksenä kuuluu: Saanko nukuttua ennen lentoani?                         

Olen nyt pyörinyt kolme yötä sängyssäni nähden mitä ihmeellisimpiä reissu-unia tai muuten vain valvoen. Epäilen vahvasti että uni ei taida maittaa ennenkuin vasta Irlannissa. Mielialat ovat vaihdelleet jännittyneestä, iloiseen sekä syyllisyyteen, mutta viimepäivät olen ollut vain innoissani tulevasta matkasta. Sain viimeinkin taottua päähäni, että puolivuotta on todellisuudessa erittäin lyhyt aika ja oikeasti ainani ei tule riittämään kaikkeen mitä tahtoisin tehdä. Omaa jännitystä on helpottanut paljon erilaisiin international ryhmiin liittyminen esimerkitsi facebookissa. Tätä kautta olen löytänyt ympäri maailmaa saapuvia opiskelijoita ja yksi asuu jopa samassa paikassa kuin minä ja saapuu lentokentälle samaan aikaan kuin minä. Siis eipähän tarvitse yksin sompailla asunnolleen 🙂

Moduleiden eli kurssien valinta tuotti vaikeuksia. Kaikkea kivaa maan ja taivaan väliltä oli tarjolla. Sain kuitenkin kursittua kasaan niin minua itseäni sekä pääainettani hyödyttävät kurssit. Kurssit ovat SUPER mielenkiintoisia! Toisaalta taas koulupäivät tulevat olemaan aika pitkiä. Valitsin aikatauluja sillä tavalla että saan pidettyä perjantain vapaana ja maanantain suhteellisen lyhyenä, jotta aikaa jäisi muullekin kuin koulunkäynnille. Esimerkitsi liikunnalle.

Minulla on ilmainen kuntosali käytettävissäni Irlannissa ja tämän lisäksi minulla on mahdollisuus käydä uimassa pientä korvausta vastaan sekä liittyä erilaisiin clubeihin. Clubit ovat kaikki eri hintaisia osa ilmaisia ja osa perii liittymismaksun tms. En ole tätä selvittänyt vielä. Clubeja on taistelulajeista, uintiin sekä purjehtimiseen käytännössä kaikkea mahdollista. Itselläni on haaveena että aikani riittäisi näille haluamilleni harrastuksille. Kiipeily, melonta, jousiammunta sekä kivääriammunta. Luulen että aikani ei kaikkiin riitä tasapuolisesti, mutta aion ainakin yrittää. Täytyy vielä huomauttaa että harrastusmahdollisuudet ovat Suomen oloihin verrattuna Jumalaiset. Suomen korkeakoulu harrastumahdollisuuksia ei voi kutsua edes mahdollisuuksiksi kun vertaa pelkästään UCD tarjontaa. Täytyy toki myös muistaa, että oppilasmäärät ovat Suomessa pienemmät.

Olin vuonna 2012 työharjoittelussa Englannissa ja asuin siellä perheessä. Perheen äiti teki aina hirvittävät pullamössö eväät ja voitte kuvitella millaisena pullasorsana tulin Englannista takaisin? Yhtenä tavoitteenani on etten ainakaan saa lisää pöhöä aikaiseksi vaan pääpaino olisi uuden oppimisessa, liikunnassa, erilaisten lajien kokeilemisessa sekä uusien ihmissuhteiden luomisessa. pubit tulevat sitten lisäbonuksena 😉

 

 

 

Tilit tyhjille

Faktahan on se, että vaihto-opiskelu ei ole halpaa. Tänään maksoin kevään asumiseni ja voin kertoa, että halpaa se ei ollut ja tili on tyhjillään.

Täytyy siis ajatella positiivisesti. Koko kevään asumiseni on nyt maksettu. Minun ei tarvitse huolehtia siitä ja katto on taattu pään päälle. Asun siis yliopiston kampuksella. Muitakin positiivisia puolia löytyy kuten esimerkitsi huikea ilmainen kuntosali ja oma räätälöity kuntosaliohjelma! Plus lukuisia erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Muihin kampuksen tapahtumiin en vielä ole perehtynyt mutta elokuvateatteri sieltä kuulemma ainakin löytyy.

Noh jottei tilin tyhjyys masenna liikaa voisin muistella teille viime kesän Unkarin festari reissua joka oli huikea! Tässä kuvia Ozora festivaalista

IMG_7618

Matkustimme Unkariin jossa vietimme muutaman päivän kierrellen ja kuunnelleen paikallisen oppaan täydellistä kertomusta budapestin historiasta (Thanks to Adam <3). Muutaman päivän päästä siirryimme “pienen” juna kömmähdyksen kautta ozora festarin alueelle. Kömmähdyksen takia kävelimme noin 15 kilometriä itse alueelle öisessä unkarin maaseudussa. Mikä oli kyllä ihan mukavaa, koska päivisin lämpötila kohosi 40 asteeseen ja tottumattomat Suomalaiset olivat pulassa.

Ozora festari on “hippifestari”. Festarin musiikki ei meitä mukanaan vienyt, mutta kaikki muu aktiviteetti kädentaidot, luennot, sirkus, ryhmäliikunnat yms. veivät meidät maagiseen hurmokseen mukanaan. Viikko kului erittäin nopeasti ja kaikki ihmiset olivat äärimmäisen mukavia ja auttavaisia. Voin vain kuvitella mitä 50k ihmisen festari tekee Unkarin maaseudun ekonomialle.

Ensivuonna ehkä auton kanssa uudelleen. Miinuksena Ozorasta täytyy mainita pöly joka nousee kun ihmiset liikkuvat jatkuvasti paikasta paikkaan. Oli mahtavaa päästä viimeiseksi yöksi ilmastoituun hotellihuoneeseen jossa oli lämmin suihku!

IMG_7578 IMG_7581 IMG_7605 IMG_7652 IMG_7698

15 päivää lentoon

Tasan viisitoista päivää ja pitäisi hypätä lentokoneeseen. Käytännössä siis kaksi viikkoa elinaikaa jäljellä.

Lähden siis viideksi kuukaudeksi Irlantiin Dubliniin Erasmus vaihtoon. Vuonna 2012 olin kolme kuukautta EnglannissaBirminghamissa työssäoppimassa ja tällä kertaa lähden opiskelemaan!

Tämän blogin tarkoitus on kertoa kaikille ihanille ihmisille kuulumisia Irlannista, ylläpitää kuvausintoa sekä käsitellä kaikenmaailman asioita joita minulla tulee vastaan.

Tällä kertaa kotiin jää taas oma mies ja matkaan mukaan lähtee rinkka ja oma vapaus. Englannin reissusta on kasvettu ihmisenä sekä henkisesti että fyysisesti. Aivan takki avoinna en matkaan lähde täytyy kuitenkin myöntää että tunteet ovat sekaisin ja halu jäädä olisi kova mutta lähteminen kutkuttaa yhtä mukavasti. Toivon että miehen kanssa nähdään mahdollisimman paljon, mutta uskon että asiat lutviutuvat omalla painollaan ja suhde on vaihdon jälkeen entistä vahvempi. Viimekerrasta kuitenkin viisastuneena olen pohtinut erilaisia yhteydenpito mahdollisuuksia ja esimerkitsi viikottaisia tiettyyn aikaan tapahtuvia videokeskusteluja. Toivoisinkin muiden kokemuksia yhteydenpidosta kun toinen asuu aivan toisessa maassa. Toivon myös että mahdollisimman moni ihminen oikeasti tulee vierailulle Irlantiin 🙂DSC03976

Tällä hetkellä olen pakannut vaatteitani tyhjiöpusseihin, joissa ne toivottavasti säilyvät seuraavan noin puolenvuoden ajan. Tavaramäärä on myös muutenkin pudonnut aika minimiin monien viime muuttojen myötä. Itse matkalle mukaan otettavia tavaroita en sen koommin ole pohtinut, mutta mukaan lähtee ainakin retkeilyvälineitä kuten retkikeitin(multifuel jonka sain joululahjaksi <3 ) sekä makuupussi.

Kirjoitan uusia kirjoituksia kun mieli tekee ja kirjoitukset varmasti tihentyvät kun itse pääsen Irlantiin asti. Lopuksi vielä kuvia matkan varrelta.

 

DSC03971IMG_7704