Paten päivä ja road trip

Super ihana mahtava viikonloppu takana paten päivineen ja road trippeineen! Paten päivänä oli ehkä hieman enemmän ihmisiä liikenteessä
kuin normaalissa perinteisessä Tampereen kennelissä! Itse myöhästyin paten päivän paraatista, koska odotin ihanaa rakasta matkalaista saapuvaksi Suomesta. Kun hän saapui lähdimme yhdessä etsimään muita ystäviä jotka olivat jo villinä Dublinin keskustassa. Paten päivähän siis aloitettiin hyvissä ajoin ja aamupalana toimi kahvi sekä viski! Olipahan outoa olla “yökerhossa” kolmelta päivällä. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja kukaan ei hukannut tavaroitaan.

12722605_916530441800508_1738374716_o

Paten päivän jälkeen vuokrasimme vieraani kanssa auton ja suuntasimme road tripille. Lähtö vähän myöhästyi ja jouduimme leikkaamaan ensimmäisen päivän suunnitelmia, mutta yhdessä olo sekä seikkailu olivat tämän retken tärkeimpiä tavoitteita ei niinkään perille pääsy. (tosin olisi ollut ihan kiva käydä cliffs of moherissa, mutta kartanlukija oli vähän hukassa ja tajusi vasta seuraavana päivänä että perkele ajettiin siitä ohi…Minä en ainakaan myönnä olleeni kartan lukija 😉 ) Matkalla toiselle puolelle Irlantia ehdimme pysähtymään Athlone nimisessä kauniissa kaupungissa.

Athole

Oikeasti tuo oli joku ihme suojeltu puisto.

Vain irlannissa.

Ensimmäinen yö vietettiin telttaillen Galwayn lähellä. Taivan oli kaunis yöllä, mutta aamulla tuli huomattua karu todellisuus kuinka paljon meri puskee roskaa rannikolle. Tämä ranta oli hieman sivummalla, jota ei tarvitse “talviaikaan” pitää kunnossa. Yö meni oikein mukavasti mitä nyt aamulla paskan haju selittyi aidan takana seisovilla lehmillä. Harvoin ollaan muuten pakattu kimpsujamme noin nopeasti ja jatkaneet matkaa.

Lehmiä

Parkmore

Seuraavana pysähdyspaikkanamme oli Galwayn kaupunki, joka osoittautui aika hippi paikaksi jos niin voi sanoa. En ollut ainoa ihminen jolla oli rastat ja minua ei tuijotettu! Jei! Kaunis kaupunki ja erittäin mukava ilmapiiri. Aivan erilainen verrattavissa Dubliniin. Toki Dublin on paljon paljon isompi ja jo meidän yliopistossa on sama määrä opiskelijoita kuin Galwayn kaupungissa itsessään.

Graffiteja

Päädyssä oli aika komea lootus.

Ihan pieni katetdraali

Galwayn jälkeen lähdimme ajamaan kohti Connemaran kansallipuistoa. Tällä matkalla luonto muuttui totaalisesti ja oma mielikuvani muuttui Irlannista ehkä hieman kauniimmaksi ja mukavemmaksi. Tosin Connemaran lampaat ei ollut kyllä ystäviä. Mieleen tulivat Suomen lapin porot jotka jolkottelevat samalla tavalla keskellä tietä. Huuhdahdinkin ensimmäisen lampaan kohdalla (jonka meinasimme listiä ajamalla sen päällä) VARO PORO! PORO!

Pakkohan sinne oli kiivetä

Kielletty kukkula

Ihme tyyppejä

Saatanan lampaat

12874377_916556471797905_1320253460_o                                    12894328_916556491797903_612155014_o

Mikään valokuva ei voi antaa etua näille maisemille. Kukkuloita kukkuloiden perään, karua kivikkoa ja hetken päästä vihreää sekä merta silmän kantamattomiin. Connemaran kiertämisen jälkeen kävimme kirjautumassa B&B taloomme, jonka jälkeen suunnistimme auringonlaskuun ja clifden kaupunkiin syömään illallista. Katsoimme auringonlaskua merenpohjassa jossa oli liikennemerkkejä.. Maakravulle käsittämätön asia että merenpohjassa kulkee tie saareen, josta pääsee ainoastaan kaksi kertaa vuorokaudessa pois AUTOLLA!

Aivan käsittämätöntä

Auto ja merenpohjaa

hyvä illallinen sekä uni erittäin leveässä sängyssä ja erittäin rakkaassa kainalossa tuli kyllä tarpeeseen näin puolessa välissä vaihto-opiskelujani, mutta kuuma pitkä suihku tuli myös yhtä tarpeeseen. Täällä kampuksella ei nimittäin tuo vedenpaine ole ihan parhainta ja kuuma suihkukin on vain tuurin kauppaa. Aamulla suuntasimme erittäin maistuvalle aamupalalle ja lähdimme suunnistamaan kohti Dublinia sen suurempia suunnittelematta reittiämme tai pysähdyspaikkojamme.

 

 

 

Toi lehmä vaan jakso tuijottaa mua

Lehmä kauniissa maisemissa

Rantatiellä lehmien seassa

Kirjoittaja itse ihailemassa maisemia

Vanhan linnan vartiotorni

 

 

 

 

 

Extempore matkailun parhaimpia puolia ovat ettei ikinä tiedä mitä edestään löytää. Samalla se voi kyllä olla erittäin huono ja stressaava asia, mutta eipähän tarvitse stressata toteutumattomista suunnitelmista, kuten tuo aikaisempi kartanlukijan moka. Löysimme aivan ihanan (helvetin huonosti restauroidun) vanhan Aughnanure (Achadh na nlubhar) Linnan vuodelta n.1500. Linnan ympärillä sijaitsi ihan oikeasti vallihauta ja siellä oli myös joen penkereellä oma satama! Linna on suunniteltu erittäin hyvin puolustettavaksi niin muurien sisältä kuin linnan sisältä. Vietimme linnan tai no tornitalon pihapiirissä kauan aikaa tutkiskellen ja lukien paikan hirstoriaa.

Tai oikeastihan tuo on tornitalo

Linna

 

En oikein usko että tämä tila on ihan tällaisenaan ollut..

Linnan pääsali ja narri naurattajan pallillaan

Lopuksi vielä ajelimme pikkuteitä Athenry nimiseen paikkaan, joka osoittautuikin oikein kivaksi perinteikkääksi kaupungiksi.

 

 

 

 

Kylmää kyytiä joella

Noniin herranjumala sitä ollaan puolessavälissä ja “midtermit” ollaan lusittu! Eli siis opintojakson puolenvälin kokeet. Itselläni ei onneksi ollut yhtäkään koetta, mutta muutama essee piti kirjoittaa. Itselläni töiden palautukset on loppupuolella opintojaksoa. Aika pelottava tunne että ollaan jo puolivälissä. Pitää pistää hihat heilumaan jotta saadaan opintopisteitä kasaan!

Kuten jo aikaisemmin kerroin että liityin UCD Canoe Clubiin. Kaksi kertaa viikossa harjoitellaan lämpimässä altaassa ja kerran viikossa on retki joelle. Ensimmäinen jokireissuni oli todella kauniissa maisemissa Boyne nimisellä joella. Joki sijaitsee Meath nimisessä maakunnassa joka on hyvin tunnettu argeolokisista löydöistään. Tämä oli siis elämäni ensimmäinen kerta kun olin kajakin selässä oikeassa liikkuvassa vedessä! Ensimmäinen ajatukseni oli etten tule ikinä selviämään  tästä päivästä ja tulen kaatumaan niin monen monta kertaa. En saanut minkäänlaista tuntumaa yläjuoksuun meloessa ja kauhu valtasi kehoni. Reissu ei alkanut helpoimmalla tavalla vaan heti ensimmäisenä piti laskea vuolaasta virrasta alas ja seviytyä vielä rauhallisen veden paikkaan “ediin”. Ilokseni voin kuitenkin sanoa etten kaatunut kertaakaan! Pieniä ongelmia oli ja kädet oli kipeät kajakin kyljen hakkaamisesta, mutta muuten reissu oli mitä mahtavin. Täytyy vielä erikseen mainita että meistä alottelijoita pidettiin kyllä erityisen hyvää huolta.

Cheers to Steven Mulrooney

Hurahdinpa niin paljon kajakkikerhoon että ilmoittauduin heidän vuosijuhlaan joka oli viimeviikonloppuna. Vuosijuhla sijaitsi taas kerran kauniissa maisemissa. Itseasiassa tämä alue alkaa tulla jo hyvinkin tutuksi minulle nimittäin Wiclow tai noh glendalaugh. Ajatuksenani oli että vietetään kiva päivä maakrapuina ja sitten hypitään lopuksi vähän kalliolta. Todellisuus ei tietenkään vastannut ajatuksiani. Oikeasti vietettiin kolmisentuntia joella sekä joessa harjoittelemassa jokiturvallisuutta. Oikeasti jokikoulutuksen paikalla kuuluisi olla jokiralli, mutta vesiraja oli senverran matalalla jotta kisaa ei voitu pitää. Tämä tiesi tietenkin enemmän tekemistä minulle, koska en millään tasolla olisi voinut osallistua tuohon ralliin. Anyways harjoittelimme mm. laskeutumaan köydellä sekä pelastamaan ihmistä vedestä, Uimaan joessa (joka nyt on Suomalaisesse aika tuttua hommaa. Itselleni muistuivat mieleen kesän uistinten metsästysreissut läheisistä joista.) Heittämään köysiä ja tekemään erilaisia solmuja.

Jokireissun jälkeen suuntasimme mökille joka oli aivan mahtavassa paikassa keskellä Glendalaughia. Mökillä sitten valmistauduimme illan ehkä rankinpaan koettelemukseen eli teeman mukaisesti juhlistamaan clubia ja syömään kolmen ruokalajin illallinen. Ilta venyi ties kuinka pitkäksi, mutta hauskaa ainakin oli ja olipahan todella mukava päästä edes yhdeksi yöksi pois Dublinista sekä tästä ihmisten täyttämästä asuntolasta jossa asun..

 

Mökin etupihaa

Mökin takapihaa

 

Cheers to Conor Atkinson

Cheers to Conor Atkinson

12829084_1092695517418146_6159466596276908629_o 905668_1092695520751479_7953990164943259318_o

Täydellinen “sit rock”. Itse allekirjoittanutkin siellä sieluaan hoitaa kauniilla maisemalla. Cheers to Naddy Jones

Hyppy tuntemattomaan. Itse olen rivissä toinen oikealta. Cheers to Rory O´Connor

Lisää hyppyjä ja kajakointia. Cheers to Andy Jeffers